MIETE.
Omenainen makeainen,
Näöltänsä kaunokainen —
Naisen luonto helponlainen
Joutui siitä syntihin.
Viina pirun sikunainen,
Luonnoltansa kavalainen —
Miehen luonto vahvanlainen
Joutui tuollen kahleisiin:
Mies nyt kärsii naisen kanssa,
Yksi molemmill' on ansa.
VIRSI JOULUAATTONA.
Nyt me lapset laulakaamme
Muistoksi sill' lapselle,
Joka syntyi veljeksemme
Olkiselle seimelle,
Meitä rakastaissansa
Astui korkeudesta.
Hän se Isänk' kirkas valo,
Vaikk' nyt pikku vieraamme,
Luotuin hallitsia jalo,
Ehk' on oma lihamme,
Meidän lasten näköinen,
Vaikk' on Herra enkelein.
Heleästi laulakaamme
Syntyneelle lapselle,
Hänen tähtensä me saamme
Ilon ijankaikkisen.
Hän tuli meitä kutsumaan
Kotiansa katsomaan.
Hän on kirkas koiton tähti,
Hän tuli kirkkaudesta,
Valaisemaan meitä lähti
Synnin pimeydestä.
Hosianna hänelle
Iloisesti laulamme.
OPATTI LYYTINEN.
Opatti (eli Optatus) Lyytinen syntyi 4 p. kesäk. 1832 Selkämän tilalla Sonkarinsaaren kylässä Vesannon kappelissa Rautalampia. Hän on ylempänä mainitun runoniekan Pentti Lyytisen veljenpoika ja siis laulajasukua; hänen vanhempansa olivat talollinen Juhani Lyytinen ja tämän vaimo Eeva Kanninen. Nykyänsä hän maanviljeliänä elää omistamallansa Pentinmäen tilalla mainitussa syntymäkylässään. V. 1861 hän meni avioliittoon talollisen tyttären Kustaava Siikströmin kanssa, jonka kanssa hänellä on useampia lapsia. Nuorempana ollessansa kirjoitteli Opatti Lyytinen sekä runoja että lauluja, joita on painettuna Suomettaressa 1855 ja 1856 y.m., ja on joku runopätkä myöhempinäkin aikoina julkaistu Kuopiossa ilmestyvässä "Savo" lehdessä. Lyytisen runot ovat enimmiten varsin somia pikku kappaleita, jotka todistavat hellästä ja runollisesta mielenlaadusta.