Onko kuussa karjat, linnut,
Kissat kiertotähtilöissä?
Mitä tähtien takana?
Mikä aine auringossa
Lähettääpi lämpimiä?
Mitä on mahassa maamme,
Mitä pahamme perässä?
Mitä ilman äären alla,
Mitä pitkäisen puhallus?
Mist' on ruohon runsas voima,
Mikä sielu siemenessä?
Mitä on tulen tulento,
Mikä voima valkealla?
Mitä on elämän alku,
Mitä sieluumme salattu?
Mitä unta uskon oppi,
Mitä Luojamme lunastus?
Mitä ihmisen ihossa:
Mikä aine aivoloissa,
Mitä on veri vetelä,
Mistä luu lujaksi tehty?
Mitä kulkevat keolla,
Liikkuvaiset luonnon päällä,
Matelevat maan sisässä?
Mitä on meren mahassa?
Luonnonkirja liian suuri,
Onpi mainita mahotoin.
Vielä mulla miettimistä:
Miks on kehno kerjäläinen,
Miksi keisari komia,
Miksi rikas röyhkiämpi,
Aateliset ylpiöitä?
Miks on summat summattomat
Toisen taskuhun tupattu,
Eikä penni pienempikään
Kestä toisen kukkarossa?
Miksi maat möhömahoille
Onpi annettu osaksi,
Talonpojan tarpeheksi
Liuska liiaksi luettu?
Miks on virkut virkamiehet
Kestilöissä, kelpo reimat,
Toimissansa torkkuvaiset?
Miks ei papit paljon usko
Sanojansa, saarnojansa?
Miksi mestarit monesti
Kulun saavat kelvottoman?
Miks on kansat kaikki hullut,
Kuninkaatki kurjat raukat,
Kun ne suosivat sotia,
Valmistavat vaaran töitä?
Mun ei mahu muistohoni,
Astu aivo partahani
Erhetystä ihmiskunnan.
Viel' on mielessä minulla,
Liian paljon luonnossani,
Turhuutta tupattu paljon,
Ajatuksen alla työtä,
Etsimään olematointa,
Mitätöintä miettimähän:
Miten viljat vainiolta
Massinalla maahan saisi?
Miten reisurattahia,
Vetäjiä vikkeliä
Tehä eläinten avutta?
Miten ois mitäkin tehä,
Jott' ois helppo hartioille?
Niit' on liiaksi lukea
Mielen kehnon mietintöjä,
Mutta siintä sieluparka
Saapi harmin haikiamman:
Miks ei mulla mieli malta,
Eikä mun ajassa anna
Tavoitella tarpeellista,
Kallista kalua saaha,
Pysyväistä pyyeskellä,
Mitä ei voro varasta,
Eikä ruoste raiskaele?
TYYTYMÄTTÖMÄT.
Kuulin kerran kulkiessa
Tämän maailman majassa
Napisevan naisen nuoren,
Valittavan varpu raukan:
"Miks ei suonut suuri Luoja,
Ukko ylhäinen osannut
Panna naista parrakkaaksi,
Tehnyt leukaa leuvakkaaksi?"
Tuohon sattui saaren Matti
Kujerrusta kuulemahan,
Valitusta varpu raiskan.
Se tuohon selon selitti,
Lohutusta lainaeli:
"Älä sä Helena huoli,
Äläkä valita varpu
Luojan lystin laitoksia!
Jos ois Luoja sulle suonut
Pannut parran palkinnoksi,
Sä oisit parran palmikoinut,
Paljon partoa lisännyt,
Siihen kampoja kahellut,
Käkkyröitä käämöitellyt,
Sekä silkkiä sitonut,
Kukkia kutonut paljon.
Siint' ois suu selälle jäänyt
Sekä leuvat longallensa."
Mikko muistutti Matille:
"Älä naapuri narise,
Eipä miehetkään monesti
Piä paljon parrastansa,
Lahjastansa suuren Luojan,
Sakset sen supuksi saapi,
Partaveitsi paljastaapi
Parahankin partavastan,
Miehuuen jaloimman merkin".
Jaakko tuohon jatkoi vielä,
Loruja lisäksi laati:
"Ilkiät on ihmisraukat,
Ei tunne tekoja Luojan,
Voimallisen vaikutusta.
Laaullensa Luoja laittoi,
Järjellensä järjesteli,
Sorjat luomansa sovitti.
Parta ei paranna naista,
Vaikk' olis parahin parta;
Tuoll' on paljon parjausta,
Naapurista nauramista,
Leuvan liikettä lujasti,
Ei ois aikoa ajella —
Leukansa ne leikkajaisi",
Lauri laatiipi lopuksi:
"Kummallinen kuivakassa,
Tahtoopi tavata aina,
Mahotointa maanitella.
Silmät suurena näkeepi
Kolatsun[37] ka'essä toisen,
Pulkan[38] toisen peukalossa,
Vähäiseltä vilkuttaapi,
Jos se itselle osuupi;
Ihminen ikänsä aina
Tyytymätöin tyhmä raukka."
PAAVIN MAALLISEN VALLAN LOPPU (1870).
Luciferi, Michaeli
Keskenänsä-taisteli,
Michaelin vahva mieli
Luciferin voitteli;
Alas syöksi istuimelta,
Muutti muodon rumaksi;
Riistettiin siin' virkavalta,
Joutui hengeks pahaksi.
Niinpä nytkin maailmassa
Virkavallat voimakkaat
Ovat aina haalimassa
Valtaa sekä kunniat'.
Vähä aina vaikka oisi
Piiri koko maailman,
Ottais vielä jos vaan voisi
Tähtitarha-taivahan.
Niinpä nytkin ukko paavi
Tuo ei tyytyn't virkahan,
Lisäksi hän vielä haavi
Pyhyydenkin Jumalan.
Sai hän kyllä ulkokullan,
Nimen siihen virheetöin —
Maallisen hält' siitä vallan
Syntinen vei kelvotoin.