vv. 83-86. Ukko hämmästyksissään puoli-kuisen lapsen puhunnasta, paikalla ristei hänen ja ennusti hänestä koko maan valtiaan tulevan.
vv. 89-122. Ihmeteltävä on, Väinämöisen vastustelematta luopuneen entisestä arvostansa ja vallastansa.
vv. 101-110. Suomen nykyiset kansalliset ja kielelliset riennot näitä Väinämöisen ennustus-sanoja par'aikaa ovat toteumaan saattaneet.
vv. 115, 116. Maan ja taivaan yhtymä-paikkaan asti. "Sieltä hän vielä kerran ilmi elävänä tulee takaisin tänne", niin ainaki runolaulajat tavallisesti vakuuttavat; k. III: 123.
v. 129. Viikate käypi tylsäksi.
vv. 131, 132. Vesi, joen mutkasta päästyänsä, kulkee laimeammasti.
vv. 143, 144. Aika, joka synnytti ja kasvatti Suomen laulun, ei ole enää jälillä.
vv. 147-150. Vieraskielinen vallasväki, joka yhtä paljon kun puut korvessa suosii lauluani.
vv. 151-154. Tulin varhain vieraan esivallan alle.
vv. 157, 158. Kylmille, pohjoisille maan rajoille.