vv. 7-12 ja 17-22. Kalevala-runoin erinomaisimmat aineet.
vv. 19-22. Sammosta oli sanelemista, Louhesta luotteita, Vipusesta virsiä ja Lemminkäisestä leikkejä (leikillisiä tarinoita) siksi, että niiden kertomisen ajalla ennättivät vanheta, kuolla ja kadota, taikka: Louhella oli luotteita, Vipusella virsiä jne. aina loppuunsa asti.
vv. 25-28. Niin mahdotonta, kuin useamman yön ja päivän yhtaikainen tulo, oli Väinämöisenki rinnalla muiden hänen vertaistensa ilmestyminen.
vv. 37, 38. Äärettömässä ilman avaruudessa.
v. 46. Oikeemmiten: laukkipäiden.
vv. 51, 52. Seitsemän sadan vuoden paikoilla eli noin seitsemän sataa vuotta; uros-ikä tämän jälkeen tulisi olemaan noin 77 vuotta.
vv. 61, 62. Kaikki vielä oli yhtenä merenä, maata ei missään.
v. 69. Veden emoksi eli emoseksi sanotaan Ilmatarta, kun nykyään oli meressä ja siinä raskaaksi tullut.
v. 91. Leveämpi pää munan kuoresta.
v. 99. Pilkulliset paikat munan kuoressa.