v. 5. Keveydestään tahi karvastaan olkeen verrattu.
vv. 17, 18. Meren aavaa hietarantaa runo tavallisella ylimääräisyydellä sanoo ulapaksi eli aavaksi mereksi; k. VII: 31-34.
vv. 23, 24. Sen vihan alkuperästä katso III runo.
v. 30. Nuolia varustettiin 3:lla sulkarivillä pitkin pituuttansa.
vv. 43, 44. Tavallisessa puheessa sanottaisiin vertauksen lailla: niinkuin pilven idässä — — —; sen runokieli kääntää kysymöksi sanoen: onko se idässä pilvi — — —.
v. 60. Kaarta rauta, so. rautakaarta eli rautakaarista. Runokieli semmoista sana-osain takaheittoa eli edestakaisuutta usein hyväilee ja sanoo: harja liina, bivus kelta, kansi kirjo jne., kun oikein pitäisi olla: liinaharja, keltahivus, kirjokansi. Sitä pidettiin ikään kuin lauseen kaunistimena.
vv. 69, 70. Ympäri merta ajelehtamaan tahi vesi-ajolle.
v. 76. Kun sanoo Väinämöistä langoksensa ja sisarensa pojaksi, tahi lankonsa sisaren pojaksi, niin sillä ei muuta osottane, kun vanhaa etäistä sukuperän yhteisyyttä yleisesti.
vv. 79, 80. Väinämöinen oli hyvin kuuluisa laulutaidostansa (k. III: 9-11) ja sitä taitoa piti Joukahaisen äiti suuressa arvossa; k. III: 260, 264.
vv. 83, 84. Vainajain luultiin vanhan luonnon-laatunsa kuta kuinki Tuonelassa pitävän; k. XXX: 128.