vv. 33-36. Ilmarinen alinomaa oli ahkerasti työssä kiinni, sentähden aina tavattiinki pajassansa. Työtä pidettiin silloin miehen kunniana, johon entiseen arvoonsa se nykyaikana taas on ylentymässä, sillä ainoastaan kelvottomat roistot nyt enää häpeevät työtänsä tehdä.
vv. 49, 50. Kalliita, loistavia koristuksia niin paljo otsassa ja rinnassa, että vetivät auringolle ja kuulle vertoja.
v. 53. Kassapäätä; k. VI: 60.
v. 56. Kirjokannen, kirjokansisen; k. VI: 60.
vv. 63, 64. Jossa miehet saavat surmansa (miekalla tahi loitsimalla) ja jonne kulkiessa moni jo matkallaki hukkuu mereen.
v. 90. Tietäjät sanojansa tavallisesti lukivat hiljaisella äänellä, paitsi kun olivat haltioissaan.
vv. 121-124. K. VII: 200-203.
vv. 127, 128. Suomalainen kohteliaisuuden vuoksi usein käyttää arvelotapaa selvimmistäkin asioista, niin tässäki: lienen, ei: olen.
v. 132. Joka olet nuorempi minua itseäni.
v. 140. K. VIII: 2.