14. RUNO
vv. 3, 4. Kun ei enää luottanut omiin voimiinsa, vaan muisti haltioitakin avuksensa pyytää.
vv. 7-46. Metsästäjän lukuja,
vv. 15, 16. Metsän kulta ja hopea, so. mikä metsän otus hyvänsä, mutta Lemminkäinen sillä tarkoittaa Hiiden hirveä.
vv. 25-30. Laita metsä komeimpaan juhlapukuunsa, niinkuin sen anti-aikoina kuvailtiin olevan.
vv. 41, 42. Anna sinä kultasi ja hopeasi (vv. 15, 16), niin minä sitä vastaan uhraan sinulle kultaa ja hopeata.
v. 62. Ko'oltansa kamelivarsaan verrattu.
vv. 69-74. Uhrisanat, kun onnellisesta saaliista annettiin haltioille vähän kulta- tahi hopea-kaavetta.
vv. 84, 85. Toinen ansiotyö.
v. 104. K. II: 181-196.