v. 56. Viittä sataa syltä.
vv. 70-72. Lienevätkö Lemminkäisen äitiä vastaan itsensä niin varustaneet.
vv. 79-82. Kun niistä vielä paremmin tuli tietämään Lemminkäisen hukassa olevan.
vv. 85, 86. Harava tarttui johonki, jota arveli ensin elotukuksi.
vv. 90-92. Runo kokkalauseisesti käyttää sanaa pikkuista vastahakaisella merkinnöllä.
vv. 97-100. Korppi näetsä puhui omaan puoleensa, raadosta ruokaa saadaksensa; k. VIII: 49-60.
vv. 113, 114. Eikä liene vielä henkeäkään ollut.
v. 118. Itse kauniin kukka tahi kukkain päällikkö.
vv. 139-142. Henkiin saatanto-sanat.
vv. 147-150. Arveli unen näöksi koko mennyttä kuoliotilaansa.