vv. 153-162. Joku hämäräinen tieto oli silloinki toisesta elämästä.
vv. 155, 156. Elkäät tehkö pahaa eli vääryyttä viattomille ihmisille; k. IX: 315-322.
17. RUNO
vv. 13, 14. Joku muinais-aikainen mahtava jättiläis-tietäjä, joka eteen viritetyillä vivuillansa ja ansoilla (vv. 19, 20) väjyili ihmisiä ja söi ne sitte suuhunsa (vv. 55, 56 ja 73, 74.)
vv. 26-30. Kuvallinen esitys kovin vaarallisesta matkasta. Arvattavasti Vipunen ennen eläissänsä oli asuntopaikkansa (linnansa tahi luolansa) lähelle-pääsemättömäksi varustanut.
vv. 35-38. Vahva metsä oli jo ennättänyt hänen hautakummullensa kasvaa.
v. 48. Jonka jo pitää ihmistä totella, joka et enää voi ihmiselle pahaa tehdä.
vv. 59-70. Teki pajan ja alkoi takoa Vipusen mahassa, sillä häntä vaivataksensa.
vv. 79-92. Pahan poismanaussanat; k. VIII: 135-138.
vv. 81, 82. Hiiden sanalla usein osotetaan jotain hirveätä, kauheata, ja Manalan sanalla vaarallista; k. XII: 189, 190.