v. 50. K. II: 97, 98.
vv. 56-58. Padat kun olivat pieniä, piti vettä suurempiin tarpeisiin keittää tahi lämmittää korvossa tahi muussa puu-astiassa, johon nakattiin tulikuumia kiviä veden sekaan.
vv. 57, 58. Kuumain eli kynäin sijasta monin paikoin vieläki käytetään korvoja.
vv. 63, 64. Runollinen ylimääräisyys.
v. 71. Muistuttaa niiden aikain epävaraisesta tilasta, kun ei tiedetty, koska sota oli niskassa. Edeltä-päin sotaa ei julistettu, vaan paremmin varottiin, ettei toinen ilmankaan saisi tietoa sotahankkeista; k. XI: 170-172.
vv. 79, 80. Olutta keitettiin rannalla, johon ei tarvinnut vettä ja kuumennuskiviä kaukaa hakea.
v. 82. Harmissaan.
vv. 85-92. Anopin nimellä ja muillaki sanoilla varta vasten tahtoi härnätä Pohjolan emäntää. Toki tiesikin häntä itseänsä ei häihin kutsuttavan; k. XII-XIV.
v. 95. Mehiläisellä vanhoissa runoissa on paljo erinäisiä toimituksia; k. XV: 117-134.
vv. 135-140. Kaunis sen-aikuinen tapa, joka myös ynnä monen muun kohdan kanssa todistaa jommoisestaki sivistyksestä. Siitä muistuttaa esim. kauniit häätavat (k. XXIII), naisten lempinimet, jonkimoinen kauneustunto (k. XXIV: 90-92), maalatut laiturit, pestyt lattiat, hyvin siivotut, pihlajia kasvavat pihat jne.; k. XVIII: 139-148.