vv. 131-134. K. XIV: 185-198 ja XV: 73 ja seur.
v. 136. K. XV: 155.
vv. 139-141. Muistuttaa muinaisesta tavasta, jolloin vihollisten poikki lyödyt päät pelotukseksi ja urhoollisuuden muistoksi asetettiin seivästen eli pylvästen päähän. Niin karhun pääkallon kanssa vieläki tehdään.
vv. 157, 158. Koetti, jos vielä olisi kyllin notkea.
v. 161. Joka tohtisi tätä miekkaa vastaan ruveta.
vv. 171, 172. K. vv. 191, 192.
v. 177. Hevoinen useinki havaitsee vaaran ensimäiseksi.
v. 190. Taskussa eli kukkarossa oli monenlaisia muitakin aineita, joita loitsiessansa tarvitsi, sillä tyhjästä loitsija ei saanut mitään. Niistä, joita oli jostain elävästä saatu, hyvä loitsija helposti taisi koko ilmeisen elävän jälleen saada, muista muita esineitä; k. VIII: 135-138.
vv. 191-193. Hieromisesta mainitaan luomistyössä muuallaki; k. IX: 38-40.
v. 195. Siihenkin arvattavasti piti vähän jäätä aluksi olla; laulamalla sai sen sitte, jos kuinka suureksi.