v. 49. Pakkasta arveltiin Pohjan akan sikiöksi.
vv. 67-72. Epäys- eli kieltosanat.
vv. 77-82. Kun loitsija paluutti jonkun pahan sinne, josta oli tullutki, niin hän tavallisesti neuvoi sen siellä tuhotöitänsä tekemään.
vv. 89, 90. Tasaista, sileätä jäätä.
vv. 101, 102. Linnasta ei annettu, mitä pyysi, ja lienee vielä muutenki pahasti vastattu, koska Lemminkäinen toivottaa sille kostoa.
v. 106. Paisuva tulvavesi hävittäköön.
vv. 113-116. Lienee enemmin härnäksi, kun toden teolla, nämät sanat lausunut.
vv. 119-122. Siksi että viimein kosto saavutti.
vv. 123-132. Vanhempiansa, varsinkin äitiänsä, muinaisaikoina useinki muistelivat.
v. 128. Jo arvelee kuolleeksi. Tuonelassa luultiin vainajain ennen totutuita töitänsä harjoittelevan; k. VI: 83, 84.