Akka manteren alainen, Mannun eukko, maan emäntä, pane nyt turve tunkemahan, maa väkevä vääntämähän; eip' on maa väkeä puutu sinä ilmoisna ikänä, kun lie armo antajista, lupa luonnon tyttäristä.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Nouse maa makoamasta, Luojan nurmi nukkumasta, pane korret korttumahan sekä varret varttumahan, tuhansin neniä nosta, saoin haaroja hajota kynnöstämme, kylvöstämme, varsin vaivamme näöstä.
ESILAUSUJA
Oi Ukko ylijumala, tahi taatto taivahinen, vallan pilvissä pitäjä, hattarojen hallitsija! Piä pilvissä keräjät, säkehissä neuvot selvät, iätä iästä pilvi, nosta lonka luotehesta, toiset lännestä lähetä, etelästä ennättele, vihmo vettä taivosesta, mettä pilvistä pirota orahille nouseville, touoille tohiseville!
(On kohottanut molemmat kätensä kuin rukoukseen. Vaitiolo.)
VÄINÄMÖINEN (nyykäyttää päätään tyytyväisenä)
Kasvoi ohra mieltä myöten, tähkät kuuella taholla, korret kolmisolmuisena.
KANTELETAR (vienosti)
Miksipä on tuo jätetty koivahainen kaatamatta?