JOUKAHAINEN (surkealla äänellä)
Oi on viisas Väinämöinen, tietäjä iän-ikuinen, pyörrytä pyhät sanasi, peräytä lausehesi, päästä tästä pälkähästä, tästä seikasta selitä, panenpa parahan makson, annan lunnahat lujimmat!
VÄINÄMÖINEN
Niin mitä minulle annat, jos pyörrän pyhät sanani?
JOUKAHAINEN
Onp' on mulla kaarta kaksi, jousta kaksi kaunokaista, yks on lyömähän riveä, toinen tarkka ammunnalle; ota niistä jompi kumpi!
VÄINÄMÖINEN (ylenkatseellisesti)
Huoli en, hurja, jousistasi, en, katala, kaaristasi, on noita itselläniki joka seinä seisoteltu, joka vaarnanen varottu, miehittä metsässä käyvät, urohitta ulkotöillä.
(Tekee jälleen äskeisen kädenlilkkeensä. Joukahainen painuu yhä syvemmä polvilleen.)