Oi on vanha Väinämöinen, pyörrytä pyhät sanasi, annan kultia kypärin, hopeita huovan täyen, isoni soasta saamat, taluttamat tappelosta!
VÄINÄMÖINEN (ylevästi)
En huoli hopeitasi, kysy en, kurja, kultiasi, on noita itselläniki joka aitta ahtaeltu, joka vakkanen varottu, ne on kullat kuun ikuiset, päivän polviset hopeat.
(Mykkä-näyttely kuin edellä.)
JOUKAHAINEN
Oi on vanha Väinämöinen, päästä tästä pälkähästä, annan aumani kotoiset, heitän hietapeltoseni oman pääni päästimeksi, itseni lunastimeksi!
VÄINÄMÖINEN
En halaja aumojasi, herja, hietapeltojasi, on noita itselläniki peltoja joka perällä, aumoja joka aholla, omat on paremmat pellot, omat aumat armahammat.
(Mykkä-näyttely kuin edellä.)
JOUKAHAINEN (suurimmassa hädässä)