POHJAN NEITI (ilkkuen)
Sillepä minä menisin, kenp' on veistäisi venosen kehrävarteni muruista, työntäisi venon vesille käsivarren kääntämättä.
VÄINÄMÖINEN
Liene ei maassa, maailmassa, koko ilman kannen alla mointa laivan laatijata.
(Kääntyy nyreänä oikealle. Pohjan neiti menee ilkkuen vasemmalle.)
ESILAUSUJA
Siitä vanha Väinämöinen laulelevi, taitelevi, lauloi kuusen kukkalatvan, kukkalatvan, kultalehvän, latvan työnti taivahalle, lauloi kuun kumottamahan kultalatva-kuusosehen, lauloi oksillen otavan.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Ajavi karittelevi kohti kultaista kotia, alla päin, pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin, kun oli seppo Ilmarisen, takojan iän-ikuisen, luvannut lunastimeksi, oman päänsä päästimeksi.