VÄINÄMÖINEN (avosylin)
Tule, neiti, korjahani, laskeite rekoseheni!
POHJAN NEITI
Miksi neittä korjahasi, tyttöä rekosehesi?
VÄINÄMÖINEN
Siksi neittä korjahani, tyttöä rekoseheni: mesileivän leipojaksi, oluen osoajaksi, joka lautsan laulajaksi, ikkunan iloitsijaksi noilla Väinölän tiloilla, Kalevalan kartanoilla.
POHJAN NEITI (ylpeästi!)
Valkea kesäinen päivä, neitivalta valkeampi, vilu on rauta pakkasessa, vilumpi miniävalta, niin on neiti taattolassa kuin marja hyvällä maalla, niin miniä miehelässä kuin on koira kahlehissa; harvoin saapi orja lemmen, ei miniä milloinkana.
VÄINÄMÖINEN
Lapsi on tytär kotona, vasta neiti naituansa. Tule neiti korjahani, en ole mitätön miesi.