Lienen tullut tuntemahan tuon on seppo Ilmarisen, kun olen itse Ilmarinen, itse taitava takoja.
LOUHI
Neityeni nuorempani, lapseni vakavimpani, pane nyt päällesi parasta, varrellesi valkeinta, hempeintä helmoillesi, ripeintä rinnoillesi! Jo on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, saanut Sammon laaintahan, kirjokannen kirjantahan.
(Keskustelee Ilmarisen kanssa. Hetken perästä tulee vasemmalta taustasta Pohjan neiti juhlapuvussaan oluthaarikka kädessään. Tarjoa sen Ilmariselle.)
ILMARINEN
Terve tänneki Jumala alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen!
(Juo ja ojentaa haarikan takaisin Pohjan neidille, joka nähtävällä mielihyvällä mittailee hänen upeaa olentoaan.)
POHJAN NEITI
Terve tervehyttäjälle.
(Poistuu. Ilmarinen jää hänen jälkeensä ihastuneena katsomaan.
Louhi seuraa viekkaana heidän kasvon-ilmeitään.)