2:NEN VUOROLAUSUJA
Siinä seppo Ilmarinen jopa kulki, jotta joutui, kulki tuulen tietä myöten, ahavan ratoa myöten, yli kuun, alatse päivän, otavaisten olkapäitse; päätyi Pohjolan pihalle, Sariolan saunatielle.
(Väinämöinen poistuu vitkalleen oikealle taustaan. Ilmarinen on etennyt vasemmalle, silmät yhä kuviteltuun kuuseen kiintyneinä. Louhi tulee vasemmalta.)
LOUHI
Mi sinä lienet miehiäsi ja kuka urohiasi? Tulit tänne tuulen tietä, ahavan rekiratoa, eikä koirat kohti hauku, villahännät virkkaele.
ILMARINEN (komeasti)
En ma tänne tullutkana kylän koirien kuluksi.
LOUHI
Oletko tullut tuntemahan, kuulemahan, tietämähän tuota seppo Ilmarista, takojata taitavinta? Jo on viikon vuotettuna sekä kauan kaivattuna näille Pohjolan perille, uuen Sammon laaintahan.