ILMARINEN (hämmästyen)
Onhan oksilla otava, kuuhut kuusen latvasessa!
VÄINÄMÖINEN
Nyt sinä, seppo veikkoseni, nouse kuuta noutamahan, otavaista ottamahan kultalatva-kuusosesta.
(Ilmarinen astuu viehättyneenä askeleen eteenpäin.)
ESILAUSUJA
Voipa miestä mieletöntä, äkki-outoa urosta! Nousit, outo, oksapuuhun, lapsen mieli, latvapuuhun, kuvakuun on nouantahan, valetähtyen varahan.
VÄINÄMÖINEN (kätensä kohottaen)
Ota, tuuli, purtehesi, ahava, venosehesi vieä vieritelläksesi pimeähän Pohjolahan!
Nousi tuuli tuppurihin, ilma raivohon rakentui, otti seppo Ilmarisen vieä viiletelläksensä pimeähän Pohjolahan, summahan Sariolahan.