Sampo ei puuttunut sanoja eikä Louhi luottehia, vanheni sanoihin Sampo, katoi Louhi luottehisin, virsihin Vipunen kuoli, Lemminkäinen leikkilöihin.
KANTELETAR
Vilu mulle virttä virkkoi, säe saatteli runoja, virttä toista tuulet toivat, meren aaltoset ajoivat, linnut liitteli sanoja, puien latvat lausehia.
(Vuorolausujat ovat seisoneet edellisen aikana käsi kädessä, kasvot kirkastuneina, kuin kuunnellen omia sisäisiä ääniään. Eroavat nyt toisistaan, viittaavat vilkkaasti tyhjille laulupaasille ja istuvat.)
MAAILMAN LUOMINEN.
HENKILÖT:
VÄINÄMÖINEN. KANTELETAR. KUORO.
Esilausuja istuu perällä, uhrikuusen juurella. Vuorolausujat hänen kahdenpuolin laulupaasillaan. Valaistus: valkeneva aamuhämärä.
ESILAUSUJA (harvakseen)
Noin kuulin saneltavaksi, tiesin virttä tehtäväksi: yksin meillä yöt tulevat, yksin päivät valkeavat, yksin syntyi Väinämöinen, ilmestyi ikirunoja, Kapehesta kantajasta, Ilmattaresta emosta.