2:NEN VUOROLAUSUJA (päätään nyykäyttäen)
Harvoin yhtehen yhymme, saamme toinen toisihimme näillä raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla.
1:NEN VUOROLAUSUJA (kätensä ojentaen)
Lyökämme käsi kätehen, sormet sormien lomahan, lauloaksemme hyviä, parahia pannaksemme kuulla noien kultaisien, tietä mielitehtoisien nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa!
2:NEN VUOROLAUSUJA (innostuen)
Noita saamia sanoja, virsiä virittämiä vyöltä vanhan Väinämöisen, alta ahjon Ilmarisen, päästä kalvan Kaukomielen, Joukahaisen jousen tiestä, Pohjan peltojen periltä, Kalevalan kankahilta.
MOLEMMAT
Niit' ennen isoni lauloi kirvesvartta vuollessansa, niitä äitini opetti väätessänsä värttinätä, minun lasna lattialla eessä polven pyöriessä, maitopartana pahaisna, piimäsuuna pikkaraisna.
(Vaitiolo.)
ESILAUSUJA (kuin itsekseen)