ESILAUSUJA. KANTELETAR. KAKSI VUOROLAUSUJAA.
Valaistus: himmeä puolihämärä. Esilausuja, vanha valkohapsinen tietäjä, istuu uhrikuusen juurella, nojaten kyynärpäinsä varaan. Kanteletar kurkistelee arasti puiden lomasta vasemmalta.
1:nen vuorolausuja tulee vainajien karsikosta, oikealta puolen laululehtoa, astuu hitaasti, syvissä mietteissään ja pysähtyy keskelle helkanurmea.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan, sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan; sanat suussani sulavat, puhe'et putoelevat, kielelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat.
(2:nen vuorolausuja tulee vasemmalta puolen laululehtoa, huomaa hänet ja rientää riemuiten häntä tervehtimään.)
2:NEN VUOROLAUSUJA
Velikulta, veikkoseni, kaunis kasvinkumppalini!
1:NEN VUOROLAUSUJA
Lähe nyt kanssa laulamahan, saa kera sanelemahan, yhtehen yhyttyämme, kahta'alta käytyämme.