ESILAUSUJA (kätensä kohottaen.)
Munasen alainen puoli alaiseksi maaemäksi, munasen yläinen puoli yläiseksi taivahaksi, yläpuoli ruskeaista päivöseksi paistamahan, yläpuoli valkeaista se kuuksi kumottamahan; mi munassa kirjavaista, ne tähiksi taivahille, mi munassa mustukaista nepä ilman pilvilöiksi.
(Vaitiolo.)
2:NEN VUOROLAUSUJA
Ajat eellehen menevät, vuoet tuota tuonnemmaksi, uuen päivän paistaessa, uuen kuun kumottaessa; aina uipi veen emonen, veen emonen, ilman impi, noilla vienoilla vesillä, utuisilla lainehilla, eessänsä vesi vetelä, takanansa taivas selvä.
1:NEN VUOROLAUSUJA
Jo vuonna yheksäntenä, kymmenentenä kesänä nosti päätänsä merestä, kohottavi kokkoansa, alkoi luoa luomiansa, saautella saamiansa selvällä meren selällä ulapalla aukealla.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Kussa kättä käännähytti, siihen niemet siivoeli; kussa pohjasi jalalla, kalahauat kaivaeli; kussa ilman kuplistihe, siihen syöverit syventi.