LEMMINKÄINEN
En huoli koto-oloista! Ennen juon joesta vettä melan tervaisen terältä, makeamp' on juoakseni kuin kaikki kotoiset kaljat. Tuo tänne sotisopani, kanna vainovaatteheni! Mieleni minun tekevi nähä näillä silmilläni, onko neittä Pohjolassa.
ÄITI (kuten edellä)
Sull' on Kyllikki koissa, kotinainen korkeampi.
LEMMINKÄINEN (raivokkaasti)
Kyllikki on kylänkävijä, juoskohon joka kisassa, maatkohon joka majassa! Tuo tänne sotisopani, kanna vainovaatteheni!
(Äiti menee allapäin taustaan ja palajaa tuoden pyydetyt sotakalut. Lemminkäinen ihastelee riemuiten niiden kimmellystä.)
ÄITI
Ellös vainen, poikueni, menkö Pohjolan tuville ilman tieon tietämättä, ilman taion taitamatta.
LEMMINKÄINEN (kalpaansa väläytellen)