Tiellä on huoli itsestänsä, huolimatta poiastasi, kun ompi koville luotu, pantu päiville pahoille, joka koiran juostavaksi, ratsahan ajeltavaksi, kovan kengän käytäväksi, kannan karskuteltavaksi.
ÄITI (polvillaan, kätensä kohottaen)
Kuu-kulta, Jumalan luoma, etkö nähnyt poikoani?
2:NEN VUOROLAUSUJA
Kuulla on huoli itsestänsä huolimatta poiastasi, kun ompi koville luotu, pantu päiville pahoille, yksin öitä kulkemahan, pakkasella paistamahan, talvet tarkoin valvomahan, kesäksi katoamahan.
ÄITI (kohoten seisomaan)
Oi päivyt, Jumalan luoma, etkö nähnyt poikoani?
ESILAUSUJA
Jo on poikasi, poloisen, kaotettu, kuoletettu Tuonen mustahan jokehen, Manalan ikivetehen, mennyt koskia kolisten, myötävirtoja vilisten, tuonne Tuonelan perille, Manalan alantehille.
(Äiti rientää oikealle. Löytää Lemminkäisen ruumiin ja vaipuu sen ääreen itkemään. Pitkä vaitiolo.)