ÄITI (hiljaa)
Vieläkö tästä mies tulisi, uros uusi toimeaisi?
Suonetar, sorea vaimo, soma suonten kehreäjä sorealla kehrinpuulla, vaskisella värttinällä, tule tänne tarvittaissa, käy tänne kutsuttaessa suonia sitelemähän, päitä suonten solmimahan!
Mehiläinen, meiän lintu, metsän kukkien kuningas, lähe nyt mettä noutamahan, simoa tavottamahan, yli kuun, alatse päivän, taivon tähtien välitse, perille pyhän Jumalan, asunnoille autuahan; siell' on viljalta simoa, siellä mettä mielin määrin, joilla ennen luoja loitsi, puheli puhas Jumala, voiti luoja lapsiansa, pahan vallan vammaksissa!
Nouse pois makoamasta, ylene uneksimasta näiltä paikoilta pahoilta, kovan onnen vuotehelta!
(Lemminkäinen kohoaa ryntäilleen. Kuoro nousee hämmästyneenä.)
KUORO
Nousi mies makoamasta, heräsi uneksimasta!
LEMMINKÄINEN (hymyillen)
Viikon, utra uinaelin, kauan, malkio, makasin, makasin unen makean, sikeäisen siuvattelin.