ÄITI
Oisit maannut kauemminki, vielä viikomman venynyt, ilman äitittä pahatta, katalatta kantajatta.
Sano nyt, poikani poloinen, kerro korvin kuullakseni: mi sinut Manalle saattoi, työnti Tuonelan jokehen?
LEMMINKÄINEN
Märkähattu karjan paimen, Untamolan umpisilmä se minun Manalle saattoi, vesikyyn ve'estä nosti.
ÄITI
Voipa miestä mieletöintä! Kehuit noiat noituvasi, lappalaiset laulavasi, et tieä vesun vihoa, umpiputken ailuhia: sylki Syöjätär vesille, vesi sen pitkäksi venytti, päivä paistoi pehmeäksi.
(Kohottaa ylös hänet.)
LEMMINKÄINEN
Viel' olen äijeä vajoa: tuollapa syämmykseni, tuolla tuntoni makaapi noissa Pohjan neitosissa, kaunoisissa kassapäissä: homekorva Pohjan eukko eip' on anna tyttöänsä ilman allin ampumatta, joutsenen osoamatta tuosta Tuonelan joesta.