ÄITI
Heitä herjat joutsenesi, anna allien asua Tuonen mustassa joessa, palavissa pyörtehissä; sie lähe kotiperille kanssa äitisi katalan, vielä kiitä onneasi, julkista Jumalatasi, kun antoi avun totisen, vielä henkihin herätti, Tuonen tieltä tiettävältä, Manalan majan periltä; en minä mitänä voisi, en mitänä itsestäni ilman armotta Jumalan, toimetta totisen luojan.
(Menee oikealle taustaan. Lemminkäinen seuraa horjuen häntä.)
ESIRIPPU.
POHJOLAN HÄÄT.
HENKILÖT.
VÄINÄMÖINEN. ILMARINEN. LEMMINKÄINEN. ANNIKKI. LEMMINKÄISEN ÄITI. POHJOLAN ISÄNTÄ. LOUHI. POHJAN NEITI. PIIKA PIKKARAINEN ASKARVAIMO. HÄÄKANSAA. KUORO.
(Kuoro paikallaan uhrikuusen alla. Kirkas keskipäivän valaistus.)
ESILAUSUJA
Vaka vanha Väinämöinen arveli, ajattelihe mennä neittä kosjomahan pimeästä Pohjolasta, Pohjan kuulua tytärtä, Pohjan mointa morsianta.