1:NEN VUOROLAUSUJA
Annikki hyväniminen, joutui sotkut sotkemassa, vaattehet viruttamassa, päässä portahan punaisen, nenässä utuisen niemen; ylähällä päivä paistoi, alahalla aallot välkkyi.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Katselevi, kääntelevi ympäri ihalat ilmat, päänsä päälle taivahalle, rannatse meriä myöten, näki purren Väinämöisen, laivan laulajan ikuisen, jo luoksi lähentelihe, pakinoille painatteli.
(Annikki on tullut oikealta karsikosta ja katselee oikealle. Osoittaa äkkiä vilkkaan uteliaisuuden ja mielenkiinnon merkkejä.)
ANNIKKI (huutaa oikealle)
Kunne läksit Väinämöinen, suorihit, Suvannon sulho?
VÄINÄMÖINEN (oikealta)
Läksin hanhien hakuhun, kirjasiipien kisahan; Saksan salmilta syviltä, ulapoilta aukeoilta.
ANNIKKI (keveästi kätensä ojentaen)