Tunnen mie toen puhujan sekä keksin kielastajan, sano totta Väinämöinen, kunne kuitenki käkesit.

VÄINÄMÖINEN

Tule, tytti, purteheni, neitonen, venoseheni, niin sanon toet totiset, valehettomat vakaiset.

ANNIKKI

Tuuli sulle purtehesi, ahava venosehesi! Käännän purtesi kumohon, jos en saa tosia kuulla.

VÄINÄMÖINEN

Toki ma sanon toetki, jos vähän valehtelinki: läksin neittä kosjomahan pimeästä Pohjolasta.

(Ilmarinen tulee oikealta karsikosta. Annikki rientää häntä vastaan.)

ANNIKKI

Veli, seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen! Taos mulle sukkulainen, niin sanon teot totiset.