ILMARINEN (hymyillen)
Kun sanot hyvät sanomat, taon sulle sukkulaisen, sanonet pahat sanomat, rikki murran muinaisetki.
ANNIKKI
Ohoh seppo Ilmarinen! Muistat sa mokomin naia, jonka muinen kihlaelit, varoittelit vaimoksesi! Jo nyt vievät viekkahammat, etevämmät ennättävät, ottavat sinun omasi; jo menevi Väinämöinen melan vaskisen varassa pimeähän Pohjolahan.
(Ilmarinen säpsähtää ja katsoo hämmästyneenä häneen. Annikki nyykäyttää päätään hänelle ja osoittaa oikealle.)
ILMARINEN (huutaa oikealle)
Oi on vanha Väinämöinen! Tehkämme sula sovinto, jos on kiistoin kihlonemme.
VÄINÄMÖINEN
Teen minä sulan sovinnon: ei neittä väellä vieä, vastoin mieltä miehelähän.
(Tulee oikealta. Väinämöinen ja Ilmarinen puhelevat keskenään. Annikki menee oikealle taustaan. Louhi ja Pohjan neiti tulevat vasemmalta.)