POHJAN NEITI (itkien)
Miten lieki mieli muien, mieli muien morsianten, tok' ei muut muretta tunne, kanna kaihoista syäntä kuin kannan minä katala, kannan mustoa muretta, syäntä syen näköistä, huolta hiilen karvallista.
ASKARVAIMO
Kunis huiskit hunnutoinna, sinis huiskit huoletoinna; kunis liikuit liinatoinna, liikuit liioitta suruitta; äsken huntu huolta tuopi, palttina pahoa mieltä, liina liikoja suruja, pellava perättömiä.
POHJAN NEITI (kuten edellä)
Noinpa tiesin, noinpa luulin, noinpa arvelin ikäni: et sä, neiti, neiti olle oman vanhemman varassa, äskenpä olisit neiti miehelähän mennessäsi; kun oisi jalka kynnyksellä, toinen korjassa kosijan, oisit päätäsi pitempi, korvallista korkeampi.
ASKARVAIMO
Kuules, neiti, kuin sanelen, kuin sanelen, kuin puhelen! Olit kukkana kotona, ilona ison pihoilla, iso kutsui kuutamaksi, emo päivän paisteheksi, veikkosi vesivaloksi, siskosi siniveraksi; menet toisehen talohon, appi haukkuvi havuiksi, anoppisi ahkioksi, kyty kynnysportahiksi, nato naisien pahoiksi.
(Pohjan neiti itkee kahta katkerammin. Joukko hääneitoja tulee vasemmalta.)