Hoi sisaret, sirkkuseni, entiset ikätoverit, kaikki kasvinkumppalini! Olen kuin alli aallokossa, tavi laajalla lahella, uiessa vilua vettä, vettä jäistä järkyttäissä.
(Kaikki itkevät. Jouhi ja Pohjolan isäntä y.m. hääväkeä tulee vasemmalta.)
Voi isoni, voi emoni,
voi on valtavanhempani!
(Rientää heitä syleilemään)
Millä maksan maammon maion,
millä taattoni hyvyyen?
(Ilmarinen tulee ja ojentaa kätensä hänelle. Pohjan neiti koettaa kuivata kyyneleitään.)
Paistanevi luojan päivä, kuu luojan kumottanevi, tähet taivon välkkynevi, otavat ojentunevi ilmassa etempänäki, maailmassa muuallaki ei yksin ison pihoilla, näillä kasvinkartanoilla.
(Ilmarinen osoittaa kärsimättömyyden merkkejä.)
Jää nyt pirtti terveheksi, pirtti lautakattoinesi, sintsi lautasiltoinesi, piha pihlajaisinesi! Jätän kaikki terveheksi, maat ja metsät marjoinensa, kujavieret kukkinensa, kankahat kanervinensa, järvet saoin saarinensa, syvät salmet siikoinensa, hyvät kummut kuusinensa, korpinotkot koivuinensa!
ILMARINEN (leikillisesti)