(Etenee hitaasti vasemmalle.)
1:NEN VUOROLAUSUJA
Lähteäksensä lupasi sekä mietti mennäksensä pyytämähän Pohjolasta toista Pohjolan tytärtä.
2:NEN VUOROLAUSUJA
Sai päivän ajaneheksi, tuosta toisen vierneheksi, päivälläpä kolmannella tuli Pohjolan pihalle.
(Louhi tulee vasemmalta. Ilmarinen tekee torjuvan liikkeen kädellään.)
ILMARINEN
Ellös nyt, anoppiseni, ellös sie kyselkö tuota elämiä tyttäresi, asuntoa armahasi! Jo sen on surma suin piellyt, kova loppu loukahtanut; maassa on jo marjaseni, kankahassa kaunoseni, mustakulmani kulossa, hopeani heinikossa.
(Voi tuskin pidättää itkuaan enää. Vaitiolo.)
Annapa, anoppiseni, työnnä toinen tyttäresi naisen entisen eloille, sijalle sisaruensa!