Se on meiän Marjatalla, kun oli paljon paimenessa, kauan karjassa käveli.
(Marjatta tulee vasemmalta taustasta ja painautuu äitinsä povelle.)
MARJATTA
Oi emoni, armahani! Laita suojoa sijoa, lämpymyttä huonehutta piian pieniksi pyhiksi, vaimon vaivahuoneheksi.
ÄITI (inholla)
Kenen oot makaelema, ootko miehen naimattoman eli nainehen urohon?
MARJATTA
En ole miehen naimattoman enkä nainehen urohon; menin marjahan mäelle, punapuolan poimentahan, otin marjan mielelläni, toisen kerran kielelläni, se kävi kerustimille, siitä vatsahan valahti.
ÄITI (kuten edellä)
Mene, portto, poikemmaksi, tulen lautta, tuonnemmaksi, kontion kivikoloihin, karhun louhikammioihin, sinne, portto, poikimahan, tulen lautta, lapsimahan!