(Menee päättävästi vasemmalle. Louhi säikähtyneenä väistyy hänen edellään.)
KANTELETAR (vienosti)
Marjatta, korea kuopus, se kauan kotona kasvoi, korkean ison kotona, emon tuttavan tuvilla; piti viiet vitjat poikki, kuuet renkahat kulutti isonsa avaimilla, helmassa helottavilla.
Puolen kynnystä kulutti helevillä helmoillansa, puolen hirttä päänsä päältä sileillä silkillänsä, puolet pihtipuolisia hienoilla hiansa suilla, siltalaahkon lattiata kautokengän kannoillansa.
Marjatta, korea kuopus, aina piikoina elävä, neitosena niekottava, päätyi karjan paimeneksi, läksi lammasten keralle.
Lampahat meni mäkeä, vuonat vuoren kukkulata, neiti asteli ahoa, lepikköä leyhytteli, keksi marjasen mäeltä, punapuolan kankahalta.
(Äiti ja Piika pikkarainen tulevat vasemmalta taustasta.)
ÄITI
Mi on meiän Marjatalla, kun se pauloitta asuvi, käypi saunassa saloa, pimeissä pisteleikse?