2:NEN VUOROLAUSUJA
Vaka vanha Väinämöinen
tutkijaksi, tuomariksi.
(Marjatta lapsineen y.m. kansa lähestyy Väinämöistä ja keskustelee hänen kanssaan, Väinämöinen kuuntelee hetkisen heidän puhettaan.)
VÄINÄMÖINEN
Kun lie poika suolta saatu, maalta marjasta siennyt, poika maahan pantakohon, marjamättähän sivulle, tahi suolle vietäköhön, puulla päähän lyötäköhön!
(Liikettä kansanjoukossa. Kuoro nousee hämmästyneenä.)
KUORO
Puhui poika puolikuinen, kaksiviikkoinen kajahui!
KANTELETAR (jalolla suuttumuksella).
Ohoh sinua, ukko utra, kun olet tuhmin tuominnunna, väärin laskenna lakia! Eipä syistä suuremmista, töistä tuhmemmistakana itseäsi suolle viety eikä puulla päähän lyöty, kun sa miesnä nuorempana menettelit neiet nuoret alle aaltojen syvien, päälle mustien mutien.