Paloi tuli, paloi taula,
Pala nuorten miesten mieli!—
Paras mulle, ei pahinta,
Paras pappien seasta,
Killin kirkkorahvahasta,
Sorein sotaväestä,
Verevin vesien päältä!
88. Paistaa päivä muuallaki.
Mitä neiti tuosta huolin,
Kuta kukkanen valitan,
Jos ei naia naapurihin,
Oteta omille maille!—
Paistavi Jumalan päivä
Muuallenki maalimassa,
Ei isosen ikkunalle,
Ei veikon veräjän suulle.
Menen neiti muille maille,
Toukka toisille vesille,
Savohon sananalainen,
Vihattava Wiipurihin;
Sitte naivat Narvan herrat,
Vievät Wiipurin isännät,
Liikuttavat linnan herrat,
Keltyn saksat saattelevat.
Kevyt on Keltyssä eleä,
Kevyt syöä Keltyn leipä—
Kesäss' ei tehä kekoa,
Talvess' ei tapeta riihtä;
Leipä linnasta tulevi,
Särvin kaikki kaupungista;
Syömättä siat lihovat,
Kaunis karja katsomatta.
En tuolta kotihin tulle,
Käy en näille kartanoille,
Ennenkun verassa vierin,
Sametissa saan kotihin,
Oma poika ohjillani,
Saamani satulan päällä.
Kun ma tyttönä tulisin,
Kassapäänä kalkettaisin,
Viel' ois viiellä vihoa,
Kuuellaki kulkun täysi,
Kysymistä kymmenellä,
Sa'alla sanelemista.
89. Läkkän musta muille maille.
Mustaksi mua sanovat,
Tervaskannoksi tekevät,
Pahaksi panettelevat,
Kekäleeksi kelläjävät:
Moni on mustempi sanoja,
Pahempi panettelija—
On kyllin kekälehiä,
Tiellä tervaskantojaki.
Enkä tuosta neito huoli,
Jos mun mustaksi sanovat;
Läkkän musta muille maille,
Rauankarva kaupunkihin,
Siellä musta valkenevi,
Rauankarva kaunistuvi—
Saksan saipua pesevi,
Meren vaahti valkasevi.
Tok se on veteä toisti
Uuen linnan linnukkinen,
Suomen suolainen silakka,
Kaupungin kala makia.
90. Pois tulee tytölle lähtö.
Aina muut mukahisensa,
Kuki kielikumppalinsa,
Ottavat omilta mailta,
Tuovat mailta tuttavilta;
Minä vieno vertoani,
Minä kainu kauppoani,
En ota omilta mailta,
Tuo en mailta tuttavilta.
Pois tulee tytölle lähtö,
Erohetki ennättävi,
Tästä kylmästä kylästä
Katalasta Karjalasta;
Ero on viinat keitettynä,
Ero pantuna oluet,
Kohta korjat käännettynä,
Päin ulos, perin tupahan,
Lappein ison latohon,
Kalten karjohuonehesen.
91. Jo nyt luulen luopuvani.
Pois tuli tytölle lähtö, matka maasta ottaminen, tästä kuulusta kylästä, kaunihista Karjalasta, jossa kasvoin, kaunokainen, ylenin, ihana neito, kaiken kasvantoikäni, lapsipuolen päiviäni.