Ei tieä emoni rukka,
Ei tieä emo tytärtä,
Miss' on piika pillattuna,
Emon tuoma turmeltuna:
Tuolla piika pillattihin,
Emon tuoma turmeltihin,
Laitasaaren laitehella,
Lehtovaaran liepehellä.
Kun kerran kävin jälestä
Sillä paikalla samalla,
Jopa saariki saneli,
Saaren rannat raukotteli,
Itkivät ihanat nurmet
Ahot armahat valitti,
Nuoret heinät hellitteli,
Kuikutti kukat kanervan,
Tuota piian pillamusta,
Emon tuoman turmellusta.
Eipä noussut nuori heinä,
Kasvanut kanervan kukka,
Ei noussut sinä ikänä
Sillä tuhmalla sialla,
Kuss' on piika pillattihin,
Emon tuoma turmeltihin.
124. Mieli muien ja minunki.
Miten on mieli nuorten neitten,
Mieli muien miekkosien?—
Niin on mieli nuorten neitten,
Mieli muien miekkosien,
On kun vellova vetonen,
Eli aalto altahassa.
Miten on mieleni minunki,
Mieleni minun poloisen?—
On kun hanki harjun alla,
Vesi kaivossa syvässä.
Niin on mieleni poloisen,
Mieleni minun poloisen,
Kun on myötävän hevosen,
Tahi tamman kaupittavan,
Tahi ostetun orihin,
Tahi miehen tappanehen,
Miestä kaksi kaatanehen,
Urosta upottanehen.
125. Alene Jumalan aika.
Hoi isoni, hoi emoni,
Joko nyt kesä tulevi,
Kun mun kenkäni kuluvi,
Hameheni harvenevi—
Kun tuo peipo puipertavi,
Rastas rannalla panevi?
Tule jo kesäki kerran,
Talvi siirräte sivutse,
Kule päivä, viere viikko,
Alene Jumalan aika;
Mene aika mielaloissa,
Hoilattele huolissaki.
Kuku jo ilokäkeni,
Laula lempilintuseni,
Alemmaksi aikojani,
Lyhemmäksi päiviäni.
Päästä päiviä lyhennä,
Sekä keskeltä kevennä,
Katkase kahenki puolen,
Päästä lasta päivän päähän,
Näissä suurissa suruissa,
Apioissa mielaloissa.
126. Viikon vuottelin käkeä.
Kun oisin paimenna paloinen,
Eli paimenen tytärnä,
Niin toisin huhuelisin,
Sekä toisin leilottaisin;
Kuuluisi kulosta ääni,
Heläjäntä heinikosta;
Kukkuisi käetki puissa,
Pienet linnut laulelisi.
Viikon vuottelin käkeä,
Kauan katsoin kaunoistani:
Kuulisin käen kukunnan,
Ehkä syämeni sulaisi.
Viikon vuotin, kauan katsoin,
Jo tuli kevätki kerran;
Kuulin mie käen kukunnan,
Linnun laulavan lehossa,
Vaan ei syämeni sulanut,
Eikä mennyt raskas mieli.
Kuta kuuntelin enemmän,
Sitä mieli raskahampi;
Mieleni meni pahaksi,
Syän syttä mustemmaksi.
127. Kolminaiset huolet.