Niin neito ison kotona,
Kun kuningas linnassansa,
Vaan on miekkoa vajoa;
Niin miniä miehelässä,
Kun vanki Wenäehellä,
Vaan on vahtia vajoa.
Eikä vaan minusta liene
Miniäksi vietäveä,
Orjaksi otettavoa;
Ei taia minusta tulla
Iki orjoa isännän,
Aika orjoa anopin,
Iki naurua naoille,
Iki kytkyttä ky'yille,
Kälyksille käskyläistä,
Veikoille vesihevoista.
141. En muistaisi mukiin mennä.
Ei minusta liene'känä,
Olle'kana, liene'känä,
Miniäksi miehelähän,
Orjaksi anoppelahan,—
Vihainen minä miniä,
Ankara anopin orja.
Ei neiti minun näköinen
Osaisi orjana eleä,
Muistais' ei mukihin mennä,
Olla aina alla kynsin.
Toinen kun sanan sanoisi,
Minä kaksi vastoaisin;
Kun tulisi tukkahani,
Hairahtaisi hapsihini,
Tukastani tuivertaisin,
Hapsistani haivertaisin.
142. Neitivalta ja miniävalta.
Valkia kesäinen päivä,
Neitivalta valkiampi;
Vilu rauta pakkasessa,
Vilumpi miniävalta.
Niin on neiti taattolassa,
Kun marja hyvällä maalla;
Niin miniä miehelässä;
Kun koira pahassa säässä:
Teki työtä työn ajalla,
Väänti hartion väellä,
Hipiä hien veessä,
Otsa vaahen valkiassa;
Kun tulevi toinen tunti,
Niin tulehen tuomitahan,
Ajetahan ahiohon,
Sen kätehen käsketähän.
Piteä hänen pitäisi,
Piteä piloisen piian,
Lohen mieli, kiiskin kieli,
Lammin ahvenen ajatus,
Suu sären, salakan vatsa,
Meritetren tieto saaha.
143. Hyväoloinen neiti.
Hyvä täss' on olla neien,
Kaunis kasvoa kanasen;
Täss' on pitkät pirtin penkit,
Sekä laajat saunan lauat,
Isännät isoni väärtit,
Emännät emoni väärtit,
Pojat täss' on veikon väärtit,
Tyttäret sisaren väärtit.
Hyvä täss' on olla neien,
Kaunis kasvoa kanasen;
Ei oo kiirettä kivelle,
Eikä huolta huhmarelle—
Kiire kihlakintahille,
Huoli huiville hyville.
Vesi tässä vehnät jauhoi,
Koski kuohutti rukehet,
Aalto astiat pesevi,
Meren vaahti valkasevi.