Hyvä täss' on olla neien,
Kaunis kasvoa kanasen:
Nurmet alla, pellot päällä,—
Keskellä kylä välillä;
Kylän alta kylmä juoksi,
Maan alta vesi makia—
Sopii tuossa sorsan uia,
Vesilinnun vieretellä.
144. Erilaisia käskyjä.
Iso antoi vierrinhangon,
Käski käymähän palolle;
En lähe minä palolle—
Silmät saastuisi savusta.
Emo antoi sukkulaisen,
Käski kangasta kutoa;
Kuo en kangasta, emoni—
Varsi vaipuisi pahaksi.
Veikko antoi paperipankon,
Ja käski kirjottamahan;
Enmä taia kirjotella—
Mustuis kaunoset käteni.
Sisko antoi silkkineulan,
Käski ompeluksillehen;
Enmä lähe ompeluille—
Sormet kultaiset kuluisi.
Sulho antoi sulkkutyynyn,
Ja käski makoamahan;
Menen mä makoamahan,
Liitäme lepeämähän—
Hyvä on maata marjan kanssa,
Kera lempeni levätä.
145. Kaksi kaunista yhessä.
Astuin, astuin aian viertä,
Kuunnellen kujan pereä;
Näin sulassa suuren sorsan,
Joen suussa jouhisorsan.
Läksin luoksi suuren sorsan,
Menin luoksi marjalinnun;
Läksin haapanan haluhun,
Jouhilinnun joutelohon—
Suot oli kaikki soslehessa,
Iljenessä ilman rannat.