227. Sinnes nyt pihani pitkät.
Olin mieki neito muinen,
Olin kasvava kananen,
Pitkillä ison pihoilla,
Oman taaton tanhuilla;
Kävin kukkana kujilla,
Kajavana kartanoilla.
Toisin nyt minun poloisen,
Toisinpa tätä nykyä:
Sinnes on pihani pitkät,
Kunnes pitkät pilven rannat;
Sinnes kaiat kaivotieni,
Kunnes kaiat kaaren rannat;
Sinnes laajat lattiani,
Kunnes laajat lammin rannat;
Sinnes oikein oveni,
Kunnes oikein otavat.
228. Kului kultainen ikäni.
Kului kultainen ikäni
Kului koiran kunnialla;
Väsyi herttainen väkeni,
Väsyi väärällä tavalla.
Ei kulunut kutsuloissa,
Ei väsynyt välttilöissä;
Kului kuivissa sanoissa,
Väsyi silmävääntelöissä,
Hautui hammasten välissä,
Kiehui kielikattilassa.
Monipa minulla onpi,
Usia olettelevi,
Virkkaja vihaisen äänen,
Äänen tuiman tuikuttaja;
Ei ole minulla monta,
Tieä en raukka yhtäkänä,
Sanan armon antajata,
Suin sulin puhelijata,
Kiukahalle käskijätä,
Uunille uhittajata,
Tuppurista tultuani,
Satehesta saatuani,
Kylmästä kyhättyäni—
Turkin helmat tuppurissa,
Viitan helmat viehkurissa,
Hallassa hamehen helmat.
229. Väki herttainen väheni.
Kului kultainen ikäni,
Valui armas vartaloni,
Väki herttainen väheni;
Ei kulunut kunnialla,
Ison ikkunan aloilla,
Kului kunniattomilla,
Kylän kynnyspolkimilla,
Meni mieron juoksennassa,
Väheni kylävälillä,
Valui vaivoissa pahoissa.
Kesät kontuja keräsin,
Talvet väännin taikon vartta,
Piti käyä piilosassa,
Metsän korvessa kovassa;
Pässit päätäni puneli,
Oinas otsakierojani,
Minun päätäni piloisen,
Otsoani onnettoman.
230. Pah' oli orjana eleä.