244. Potra on poikana eleä.
Ei ole herjalla hevoista,
Emäntät' ei ensinkänä;
Tulisko ostoa oronen,
Sekä naimahan ruveta?
Naisin naisen neitosista,
Ottaisin omilta mailta;
Vaan onko nämät nykyiset,
Nämät tyttäret nykyiset!
Ne on lyhyen lylleröiset
Maantasaiset talleroiset,
Kuvettaskujen tasaiset,
Vyökusakan korkeuiset,
Rinnat rikki riivatuilla,
Hamet halki halvatuilla.
Nainen linnasta lihavan,
Kaupungista kaunokaisen,
Joll' on kallis kampa päässä,
Kohtapää, kotat jalassa.
Tahi jos tietäisin vähäsen,
Arvoaisin aikanani,
Niin en naisi ensinkänä,
Nykyisiä tyttölöitä;
Ne on neitona soriat,
Koriat ison kotona,
Äsken akkana äkäiset,
Vihaiset vihittyänsä.
Mikäs on poikana eleä,
Mikäs olla naimatonna?—
Potra on poikana eleä,
Naasti olla naimatonna;
Ei oo naista naukumassa,
Eikä lasta itkemässä,
Akka ei arttia vetäne,
Laps' ei leipeä anone.
Huoleton hevoton poika,
Aivan huoleton akaton:
Piä ei piiskasta muretta,
Kanna ei huolta kannuksesta.
245. Oisi mulla vallan miekka.
Oisi mulla vallan miekka,
Vallan miekka, vallan valta,
Vallan valkia hevonen;
Ajaisin ma neitimaalle,
Naisin sieltä neittä kolme:
Yhen nuoren, toisen vanhan,
Kolmannen kasatun piian.
Kasatulla työt tekisin,
Vanhan neuona pitäisin,
Itse nuorta naurattaisin.
246. Kun saisin Savosta naia.
Kun saisin Savosta naia,
Joroisista juohatella;
Minä naisin kolme naista,
Yhen naisin nuoren naisen,
Toisen naisin vanhan naisen,
Kolmannen kasatun naisen.
Nuoren nuotalle panisin,
Vanhan vaattehen tekohon,
Kasatun kiven etehen;
Nuor' oisi nuotalla parempi,
Vanha vaattehen teossa,
Kasattu kiven e'essä.