Vaan moniki Saaren saksa,
Ja moni pohatan poika,
Onpi koiltahan koria,
Suvultansa aivan suuri;
Käyvät kullassa kosihin,
Hopiassa heilumahan.
Mie en oo koiltani koria,
Suvultani aivan suuri;
Mie valitsen varrellani,
Otan muilla muovoillani,
Kuiskutellen, kaiskutellen,
Tyttöjä tykö puhellen:
"Tule tyttönen minulle,
Tälle miehelle hyvälle,
Tälle sulho suikalelle,
Mokomalle muikalelle!
Elä tuusi tullessasi;
Hyv' oppi minulla olla—
Suot on täynnä suuruksia,
Männyt mämmiä mäellä,
Olutpuolikot purolla,
Juomista joka joella."
250. Mikä kumma kummitseksen.
Mipä tässä millitseksen,
Kuka kumma kummitseksen,
Tämän kunnahan kukuilla,
Tämän harjun hartehilla,
Kun ei kanna suo varista,
Suo varista, maa jänistä,
Nurmi nuorta morsianta,
Pelto pieniä kanoja,
Joen korvat joutsenia,
Lammin laiat laklasia!
Mikä kumma kummitseksen,
Ime ilmi anteleksen,
Kun täss' ei siat sikiä,
Kasva lampahan karitsat;
Maito ei lähe mahosta,
Piimä pitkähäntäsestä!
Jo olen orrelle osattu,
Palasetta partahalle;
Harvoin näiss' on harrit nähty,
Siiat ei sinä ikänä,
Harvoin on hauki vierahana,
Lohen poik' ei polvenahan.
251. Köyhä kyntöpoika.
Minä köyhä kyntöpoika,
Kyntöpoika, kyytipoika,
Kylän kyntöjen kysyjä,
Mieron töien tieustaja;
Minä kynnän kyiset pellot,
Vakoelen maat matoiset,
Ilman rautarukkasitta,
Vaskisitta vanttuhitta.
Kylvän kaurat Karjalahan,
Ohrat viskoan Wirohon,
Rukeheni Ruotsin maalle,
Hernehet Hämehen maalle.
Vaan mitä köyhän kynnännästä,
Vaivaisen vakoamasta;
Minkä kynnän, minkä kylvän,
Sen kynnän kylän akoille,
Kylän vaimoille vakoan,
Työnnän mieron tyttärille.
252. Elettihin meillä ennen.
En tieä poloinen poika
Poloisiksi päivikseni,
Elettihin meillä ennen,
Asuttihin aikoinani,
Kuultihin kalat kutevan,
Lohen purstot loiskuttavan;
Vaanpa nyt tätä nykyä
Ei kuulu kuettajia,
Pois on kaonneet kalatki,
Lohen purstot loiskahtanna.