Jopa vaan minua vasten,
Vasten vaivaista minua,
Nuo huorat huhuelivat,
Luoskut luikerrettelivat;
Järäeli järven rannat,
Vavahteli vaaran rinnat,
Kun huorat huhuelivat,
Luoskut luikerroittelivat.
261. Jo on maattu marjaseni.
Oioi, oioi onneani;
Jo on maattu marjaseni,
Jo levätty lintuseni!
Tietäisinkö, ken makasi,
Lempilintuni lepäsi;
Sen pitäis matona maata,
Kulkia kulon-alaisna,
Käyä käärmehen jytyisnä,
Sisiliskona sivata.
Tietäisinkö, ken makasi,
Lempilintuni lepäsi;
Parempi hänen olisi,
Kun olisi maassa maannut,
Maassa mustina matoina,
Kirjavina käärmehinä,
Ilman maasta nousematta,
Pystyhyn kykenemättä.
262. Anastettu armahani.
Enpä luullut luopuvani,
Uskonut eroavani,
Tuosta linkistä likasta,
Kaunokaisesta kanasta,
Punaisesta puolukasta,
Maalatusta mansikasta,
Jota vuotin vuotta kaksi,
Kohta kolmisen keseä.
Tuli tuo vieras ventolainen,
Kyyssyselkä kylkeläinen,
Jok' otti minun omani,
Ja anasti armahani,
Maanitteli marjaseni,
Vaapukkaiseni varasti.
263. Pois tulee pojalle lähtö.
Pois tulee pojalle lähtö,
Pois pojan, ulos urohon,
Tästä kylmästä kylästä,
Katalasta Karjalasta,
Kun ei anna naiset naia,
Piiat leikkiä piteä,
Muorit voita syöäkseni,
Emännät sianlihoa.
Voi tätä voitonta kyleä,
Pitäjätä piimätöntä;
Miten voivat voitta olla,
Kuten piimättä pysyä,
Tässä kylmässä kylässä,
Katalassa Karjalassa!
264. Kuu tämä kave katovi.