En tieä poloinen poika,
En poika polon-alainen,
Tällä inhalla iällä,
Puuttuvalla polveksella,
Minne vieähän minua,
Ja kunne kuletetahan,
Näiltä pieniltä pihoilta,
Ison luomilta eloilta.
Kun tämä kave katovi,
Emon tuoma erkanevi,
Ilo ilmalta katovi,
Laulu maalta lankiavi,
Jääpi emoni itkemähän,
Ikävöimähän isoni,
Näillä raukoilla rajoilla,
Poloisilla pohjanmailla.
Kun tämä kave katovi,
Emon tuoma erkanevi,
Tok ei naura kaikki naiset,
Eikä muoriset muhaja,
Ei ne neitoset ilotse,
Kassapäät ei kalkettele,
Näillä raukoilla rajoilla,
Poloisilla pohjanmailla.
Kun tämä kave katovi,
Emon tuoma erkanevi,
Saapi lintuset levätä,
Pyyhyiset pyhän piteä,
Oravaiset olla jouten,
Jouten kärppäset kävellä,
Näillä raukoilla rajoilla,
Poloisilla pohjanmailla.
Kun tämä kave katovi,
Emon tuoma erkanevi,
Jääpi maat matojen syöä,
Lehot ilvesten levätä,
Pellot peurain piehtaroia,
Ahot hanhien asua,
Näillä raukoilla rajoilla,
Poloisilla pohjanmailla.
265. Soria sotainen tauti.
Suku suuresti surevi,
Laji kaikki kaihoavi,
Heimokunta hellehtivi,
Saavani minun sotahan,
Tykin suuren suun etehen,
Rautakirnujen kitahan;
Sortuvan sotatiloilla,
Vainoteillä vaipuvani.
Vaan elä sure sukuni,
Kaihoa lajini kaunis;
Enmä silloin suohon sorru,
Enkä kaau kankahalle,
Kun minä sotahan kuolen,
Kaaun miekan kalskehesen.
Soria on sotainen tauti,
Soria sotahan kuolla,
Hemme miekan helskehesen:
Äkin poika pois tulevi,
Potematta pois menevi,
Laihtumatta lankiavi.
266. Tietämätön kuolo.
Ei tieä tekijä vaimo,
Ei katala kantajani,
Missä liikkuvi lihansa,
Vierevi oma verensä:
Maallako tahi merellä,
Meren suurella selällä,
Ruotsin ruokorantasilla,
Saksan salmien perillä;
Polttiko turulla tulta,
Alla vallin valkiata,
Vai kävi käpymäkeä,
Vaelsi varvikkosaloa.