Kunp' ei kukkaro kuluisi,
Rahataskut taas menisi;
Joisin ma joka oluen,
Joka viinan vierettäisin,
Pitäisin joka pikarin,
Joka kannun kaateleisin.
290. Sikuna minun seotti.
Tuuvitti emo minua,
Vaapotteli vanhempani,
Tuuvitteli turviksensa,
Varoiksensa vaapotteli.
Hyv' oli minun eleä,
Hyvän vanhemman varassa;
Oisi mulla onni ollut,
Etu muutenki eleä,
Vaan ma jouvuin juomariksi,
Ratkesin kyläratiksi,
Sikuna minun seotti,
Savuviina siksi saattoi.
Voi minä poloinen poika,
Voi poika polon-alainen,
Kun ma jouvuin juomariksi,
Ratkesin kyläratiksi,
Joka pullon puistajaksi,
Joka kannun kaatajaksi,
Joka särkän saattajaksi,
Pikarin pitelijäksi!
Ei pullot kylältä puutu,
Juomakannut ei kapene;
Paljo on pulloja kylässä,
Täynnä kannuja kapakat,
Sarkkoja satalukusin,
Pinosin pikariloita.
Vaan enmä suruinen liene,
Enkä huolella eläne;
Olkohon susi suruinen,
Metsän hukka huolellinen—
Vieläkö viinoa viruisi,
Putelista pulputinta,
Lekkeristä lerkutinta,
Tuoppikana, toinenkana,
Kannukana, kaksikana;
Lauleleisin kaikki päivät,
Kaiken yötä huikkajaisin,
291. Selväksi tekeyminen.
Jopa tunsin tullessani,
Tiesin tiepotellessani,
Tämän koitosen kotihin,
Tämän talon tanhuille—
Tunsin saavani hyvihin,
Ja jaloihin joutuvani:
Kolm' oli aittoa mäellä:
Ison aitta kultaharja,
Pojan aitta hopiaharja,
Veljenpojan vaskiharja.
Tunsin saavani tupihin,
Joutuvani juominkihin,
Kun tuli oluen tuohku,
Viinan karsu kartanolle.
Hyv' on sain tähän salihin,
Jouvuin näihin juominkihin;
Juon mä päivän, juon mä kaksi,
Pääsen kohta kohmelohon,
Selviän mä siitä jälle.
Niin olen sitte selvä miesi.
292. Oluetta ei ollenkana.
Tanssin ennen, taisin ennen,
Keikuin ennen, kestin ennen;
Tanssisin tänäki päänä,
Ilotsisin kaiken illan,
Vaan ei jaksa jalka nosta,
Perä penkistä yletä,
Oluetta ei ollenkana,
Viinatta väheäkänä.