Mistä suuttui suuri luoja,
Viljan antaja vihastui,
Kun ei anna aioinkana,
Harvoinkana hoivauta;
Ellös suuttuko Jumala,
Maanpitäjä pillastuko;
Toki anna aiallani,
Iälläni ilmauta,
Nähä näillä silmilläni,
Kämmenilläni kätellä!
346. Itken osattomuutta.
Kalatuutta Kauko itki,
Veli toinen verkotuutta,
Kolmansi osan vähyyttä;
Mie itken syvintä syytä,
Mie pahinta paipattelen,
Kun itken osattomuutta.
Miks' et anna antiluoja,
Lupoa luja Jumala,
Kun mä ainosin anelen,
Kielen kullan kuikuttelen!
Ei ne muutkana paremmat,
Eikä pyytäjät pyhemmät;
Muut ne vievät viekkahuulla,
Ottelevat ounahuulla,
Mie en veisi viekkahuulla,
En ottaisi ounahuulla,
Veisin vaivani näöstä,
Otsan hiellä otteleisin.
347. Matala on mahti mulla.
Matala on mulla mahti,
Lyhykkäinen onnen lykky;
Muilla onni työn tekevi,
Haltija rahan hakevi.
Muill' on murkinat paremmat,
Iltaruoat runsahammat,
Leviämmät leipälaukut,
Raviammat voirasiat.
Muut on pyytäjät pyhemmät,
Muut on miehet mieluisemmat,
Käyvät kullassa kulaten,
Hopiassa heilakoien,
Ei niinkun minä poloinen,
Nukkavierulla nutulla,
Paikkalaialla lakilla,
Karvavieru kauhtanalla.
Muut sanovat saamiansa,
Tuomiansa tunnustavat;
Mie sanelen saamatuutta,
Tuomatuutta torkuttelen.
348. Ikävä erätön ilta.
Siit' on mieleni apia,
Syämeni sangen sairas,
Kun ei mielly metsä mulle,
Taivu ei ainoinen Tapio;
Kun ei anna aioinkana,
Harvoinkana hoivauta.
Ikävä minun tulevi
Ikävä tulettelevi,
Tätä tyhjeä eloa,
Annitonta aikoani;
Ikävä erätön ilta,
Päivä pitkä saalihiton.
Harvoin on nähty näillä mailla,
Harvoin nähty ja havattu,
Osia jaeltavaksi,
Arveltavaksi eriä;
Imeheks' on saalis saatu,
Virsiksi Jumalan vilja,
Näillä tuhmilla tulilla,
Vaivaisilla valkioilla.