Katri kangasta kutovi,
Helma hieno helkytteli;
Niin sen sulkki sukkulainen,
Kun kärppä kiven kolossa,
Niin sen piukki pirran ääni,
Kun kivisen kirkon kello.
Katri kangasta kutovi,
Helma hieno helkytteli;
Ei suku sikein makoa,
Kylä kyllin uinaele,
Katrin kankahan kuulta,
Helman hienon helkkeheltä.
Tuli mies merentakainen,
Uros umpilausehinen,
Pilkkoi puita pikkaraisen,
Halkoi halkoja vähäsen,
Kolmekymmentä rekiä,
Ne kaikki tulehen työnti,
Kai kantoi Katrin tulehen,
Helman hienon heltehesen.
Katri laski äänen kaihun,
Parkasi pahan sävelen;
Ääni kuului kuusialle,
Kajahti kaheksa'alle.
Neitsy Maaria emonen,
Rakas äiti armollinen,
Pian juoksi matkat pitkät,
Vähelen välit samosi,
Koprin helmansa kokosi,
Käsin kääri vaattehensa,
Rotkot nousi, vaarat vaipui,
Kaikki sai matkat tasaiset.
Tempasi tulesta Katrin,
Helman hienon heltehestä,
Kantoi Katrisen kylyhyn,
Itse loi parahan löylyn,
Hyvän löylyn löyhäytti,
Hyvän lämpösen lähetti,
Läpi kiukoan kivisen;
Teki Katrin terveheksi,
Paransi paranneheksi.
4. Wiron orja ja Isäntä.
Minä laulan kaksi virttä,
Kun parasta seinähirttä,
Isännille, emännille,
Orjille osattomille,
Oli ennen Virossa orja,
Pajarissa karjapaimen,
Pahoin palkka maksettihin,
Pahoin palkka, väärin vaivat,
Lyhimmällä kyynärällä,
Saralla märännehellä,
Pienimmällä kappasella,
Ruumenisilla jyvillä.
Lupa orjan annettihin,
Lupa orjan, valta vangin,
Juosta jouluna kotihin,
Pääpyhille päästäksensä;
Orja suistuvi suvehen,
Suin suvehen, päin savehen,
Koprin ilmahan kovahan,
Perin pälvehen paha'an.
Sihen uupui orja rukka,
Kuoli kurja käskyläinen,
Paljahilla paioillahan,
Aivan aivinattomilla.
Tuli kolme Tuonen neittä,
Kerättihin kuollehia,
Löyettihin orjan sielu,
Otettihin orjan sielu,
Taluttihin taivahasen,
Saatettiin ilosalihin.
Avettiin hopia-uksi,
Kultaportti päästettihin,
Orjan saahessa sisälle.
Tuotihin hopiatuoli,
Kultakammi kannettihin:
"Istu tuolle orja raukka!
Kyll' oot saanut, orja raukka,
Istua pahemmallaki,
Orjuuessa ollessasi,
Käyessäsi käskyläisnä—
Istua kovalla puulla,
Sekä muuten seisoa'ki."